Suunnistushistoriaa
Alla olevasta valikosta pääset nopeammin suunnistamaan sivuston eri osiin:
- ALKUPERÄ
- KILPAILUMUODOT
- KILPASUUNNISTUS
- KARTTA JA MITTASUHTEET
- TEKNIIKKAOSUUS
- MOBIILISUUNNISTUKSESTA TIETOA (Tämän lähde on: KMV-Lehti, torstai 7. huhtikuuta 2016, nro 27)
- OMATOIMIRASTIT (Tämä kohta on vielä työn alla hieman.)
ALKUPERÄ
Suunnistuksen alkuperät ovat Skandinaviassa 1800-luvun sotilaiden liikuntamuotona. Kilpasuunnistus alkoi Norjassa vuonna 1897. Lajin suosio alkoi kasvaa 1930 parempien kompassien myötä. Ensimmäinen Suomenmestaruuskilpailu järjestettiin vuonna 1935. 1960-luvulla suunnistuksesta tuli jo kansainvälinen ilmiö.
Ensimmäinen maailmanmestaruuskilpailu järjestettiin 1.10. vuonna 1966 Fiskarsin kylässä Pohjassa, läntisellä Uudellamaalla. Kaikki mitalit menivät Pohjoismaille. Mukana oli kilpailijoita Suomen lisäksi ainakin Bulgariasta, silloisesta Itä-Saksasta, Itävallasta, Norjasta, Ruotsista, Sveitsistä, Tanskasta, entisestä Tšekkoslovakiasta ja Unkarista. Miesten kilpailumatka oli 14,1 kilometriä ja naisten 6,6 kilometriä. Kartan mittakaava oli 1:25 000 eli 1 cm = 250 m. Tuona kisapäivänä lämpötilaa oli noin 10-12 celsiusastetta.
Nykyisin on yhteensä 55 kansallista suunnistusliittoa kaikilta asutetuilta mantereilta rekisteröitynyt Kansainvälisen suunnistusliiton jäseneksi. Maailmanmestaruuskilpailut järjestetään vuosittain. Ennen vuotta 2002 kilpailut järjestettiin ainoastaan joka toinen vuosi. Suunnistuksen kärkimaita ovat Norja, Ruotsi, Suomi, Sveitsi, Ranska, Tšekki ja Venäjä. Suomessa eri suunnistusseurat ovat järjestäytyneet alueittain sekä valtakunnallisesti Suomen Suunnistusliitonjäseniksi (SSL).
KILPAILUMUODOT
Maailmanmestaruuskisojen lajeja ovat:
- Pitkä matka, eli entinen
normaalimatka, klassinen matka.
- Keskimatka, aikaisemmin kilpailtiin
lyhyellä matkalla.
- Sprintti, tuli vuonna 2001 mukaan keskimatkan
"rinnalle".
- Kolmen osuuden viesti, vuoteen 2001 asti neljä osuutta.
Suomenmestaruuslajeina on myös olemassa:
- Erikoispitkä
matka (ex pitkä matka)
- Yösuunnistus
- Talvisin
hiihtosuunnistusta (lähde:
Suomen Wikipedian artikkeli)
Miesten viestisuunnistus
juostaan SM-kisoissa neliosuuksisena.
Aluemestaruuskisoissa on myös
olemassa partiosuunnistus.
Partiosuunnistuksesta kertoo lisää
Wikipedian Suomiversio.
Pitkän ja erikoispitkän matkan erikoispiirteenä on omaan fyysiseen
suorituskykyyn ja suunnistustaitoon perustuvien, oikeiden
reittivalintojen teko. Keskimatkalla korostuu tarkka suunnistus ja
rastinotto, koska kisat käydään yleensä pienipiirteisessä maastossa.
Sprinttisuunnistuksen vanha nimitys on puistosuunnistus, koska kilpailut
pidettiin rakennetuissa puistoissa ja kortteleissa. Nykyään
sprinttisuunnistuksen maaston vaatimuksena on vain nopeakulkuisuus.
Erityispiirteenä mainittakoon oikeiden reittivalintojen teko nopeasti
joka rastivälillä.
Viestisuunnistuksen ja yhteislähtökisojen,
esimerkiksi SM-erikoispitkän erityispiirre on taktikointi ja letkassa
juoksu. Yösuunnistaminen tapahtuu pimeään aikaan, jolloin maaston
näkemiseen ja karttalukuun tarvitaan otsavaloa.
Partiosuunnistuksessa kilpaillaan muutaman hengen joukkueella,
jolloin vain osa rasteista on kaikille kilpailijoille pakollisia.
Tavallisesta suunnistuksesta
on syntynyt useita rinnakkaislajeja. Kesäisin perinteisen
suunnistustavan lisäksi eri suunnistusseurat voivat laatia esimerkiksi
pyöräilysuunnistusta varten ratoja. Lisäksi on sprinttisuunnistus, joka
tapahtuu usein urbaanissa maisemassa, sprinttikartalla olevat merkit
eroavat joiltain osin tavalliseen suunnistuskarttaan nähden, esimerkiksi
lipputangot merkitään sprinttikartalle. Talvisin lajeina ovat hiihto-
sekä latusuunnistus, joissa suoritus tapahtuu hiihtämällä eri
latuverkkoja pitkin.
KILPAILUSUUNNISTUS
Suunnistaminen itse
kyllä kehittää logiikkaa ja varsinkin kuntoa, mutta fyysisten
ominaisuuksien lisäksi
huipputason suunnistajalla tulee olla kyky
hahmottaa maaston muodot ja kulkukelpoisuus maastosssa tyyliin: "Onko
parempi kulkea hieman sivussa kulkevaa polkua vai etenenkö sittenkin
kompassisuunnalla tuon vihreän pystyviivoitetun alueen kautta?"
Kun reittivalinta on tehty, niin valitaan välietappi, josta
kerroin jo toisaalla, tämä voi olla vaikka iso kivi tai sähkölinja.
Muistakaa myös, että sähkölinjojen alla kompassi näyttää usein minne
sattuu, johtuen sähköisestä häiriöstä linjan alla. Hyvä sääntö on jo
toisaalla mainittu tyyliin: "Jos tuo oja tulee vastaan, olen mennyt
jo liian kauas rastista."
Reitit kulkevat useimmiten
pienipiirteisessä maastossa, jossa tarkka kartanlukutaito on tärkeä
ominaisuus. Karttamerkkien opettelua voi harjoitella Internetistä
löytyvien sivustojen avulla ja kokeneemman suunnistajan tai aikuisen
seurassa, mikäli kyseessä on lapsi, jota suunnistaminen kiinnostaa ja
innostaa kokeilemaan.
KARTTA
JA MITTASUHTEET
Suunnistuskartat ovat usein yksityiskohtaisempia ja tarkempia kuin vaikkapa paikalliset seutukartat. Suunnistuskarttaan merkitään kaikki esteet kuten jyrkänteen, hidastavat maapohjat ja suot; sekä maaston-br> muodot korkeuskäyrien avulla, suunnistuskartta 1:10000:ssa on käyräväli yleensä 5 metriä. Tiheämpi käyräväli kuvaa jyrkkää mäkeä ja harva käyräväli loivaa mäkeä.
Seuraavassa on lueteltu eri suunnistuskarttojen mittasuhteita
- 1:10 000, eli 1 cm on 100 metriä maastossa, tämä on käytössä normaalilla suunnistuskartalla.
- 1:15 000 eli 1 cm on 150 metriä maastossa, tämä on käytössä pitempien matkojen arvokilpailuissa usein.
- 1:3000 tai 1:5000 eli 1 cm on 30 metriä / 50 metriä maastossa,
näitä mittakaavoja käytetään opetuskartoissa ja myös armeijan suunnistusopetuksissa (kuultu juttu).
Näissä hyvä muistisääntö on:
Kaksi viimeistä nollaa pois, niin lukema muuttuu metreiksi. Esimerkiksi
1:10 000 kartalla on tielle loppuvalta ojalta etäisyys isolle kivelle
suoraan mitattuna 3,5 senttiä joka tarkoittaa maastossa 350 metriä.
Rastilla käyntinsä suunnistaja varmistaa leimaamalla Emitin siihen
sopivaan jalustaan. Alkuaikoina rasteja oli vähän ja jokainen
niistä oli miehitetty ja rastin henkilökunta merkitsi rastilla käyneet.
Sittemmin siirryttiin erilaisiin mekaanisiin rastilla käynnin
varmistuksiin, viimeisimpänä ns. pihtileimaus, jossa suunnistaja
rei'ittää pahvisen leimauskorttinsa piikikkäillä pihdeillä. Nykyään on
siirrytty elektroniseen leimaukseen: suunnistajalla on mukanaan
elektroninen leimauskortti, johon rastilla oleva leimasin merkitsee
käynnin. Elektronisen leimauksen avulla suunnistajalle saadaan myös
tarkat väliajat kaikilta rastiväleiltä.
Suomessa on ollut syksystä 1998 asti käytössä sähköinen Emit-leimasinjärjestelmä, joka korvasi sitä aiemman, vanhan ja huonon pihtileimasimen jossa pihdin piikit lävistivät tietyn kuvion pahvikorttiin. Emit-laitteen edut vanhaan järjestelmään ovat paljon paremmat, ratamestarien on nyt mahdollista tehdä niin sanottuja ristiratoja, kilpailijat saavat väliajat maaliin tullessaan ja rastien järjestäjien ei tarvitse enää tarkastella pahvikortteja. Emit-korttien odotettavissa oleva elinkaari on siinä 8-10 vuotta. Mitä taas tulee Emit-kortteihin, niin uusin versio on mallia 2016 (V5).
Suorituksen jälkeen Emitiin tulleet tulokset puretaan tarkoitusta varten valmistetulla MTR-lukulaitteella tietokoneelle (Mini Time Recorder, Pieni Aikanauhoitin), johon on kytketty myös lämpökirjoitin väliaikoja varten. Lukuosa voidaan myöhemmin liittää maalissa tietokoneeseen tulostenpurkua varten, jos virtaa on saatavilla. Emitin MTR:ästä on usein annettu moitteita sen epävarmasta toimivuudesta, kuten sen tavasta olla yllättäen tulostamatta suunnistajan tulosaikoja.
MOBIILISUUNNISTUKSESTA TIETOAMOBO-suunnistus, tai mobiilisuunnistus, josta on artikkeli olemassa ainakin KMV-Lehden numerossa 27 (TORSTAI, 7.HUHTIKUUTA 2016). Siinä todetaan, että mobiilisuunnistus on "entisaikojen kiintorastien nykytekniikalla päivitetty versio". MOBO-suunnistuksessa kartta ja kompassi saadaan älyluuriin tai tablettiin, ja rastien leimauskin tapahtuu älylaitteella. Tämmöisiä MOBO-ratoja on ollut ja on esimerkiksi Mäntän Seudun Eräpirkkojen toimesta Mäntänvuoressa jo kohta pari vuotta ja kokemus käytöstä on hyvä.
Lisäksi vastaavia MOBO-ratoja löytyy esimerkiksi Kangasalta, Tampereelta ja Jyväskylän pohjoispuolelta.
Radan aikaansaanti vaatii tosin työtunteja, mutta käyttöön nähden sen kustannukset euroissa ovat olleet pienet, noin muutamia satoja euroja keskimäärin. Seura toimittaa kartta-, rata- ja logotiedostot Suomen Suunnistusliitolle, joka taas viimeistele aineistot suunnistajan käytettäviksi MOBO-kartoiksi. Tekniikan alkuperä on Virosta lähtöisin. Palvelussa on yli 100 rataa, joista Suomessa siinä 50-60 rataa.
Etuina tässä on myös se, että MOBO-suunnistus antaa suunnistajille tilaisuuden harjoitella seuran harjoitusten ulkopuolella itsenäisesti. MOBO-radalla on myös mahdollista valita rastit, jotka suunnistaa. Joten valittavaksi tulee vähintään 200 eri ratavaihtoehtoa, joka on aika paljon. Riippuen toki siitä, millaisen radan aikoo suunnistaa. Mäntänvuoressa, Mäntän suunnalla olevassa MOBO-radassa on 14 rastia ja niissä on puolen vuoden aikana leimattu yli 2000 kertaa. Rasteissa on osa helppoja, osa vaativia; näin ollen rata sopii niin uusille, kuin pidempään harrastaneille.
MOBO on siten nykyaikainen tyyli tutustua ja kokeilla suunnistusta. Älypuhelin on myös suunnistajalle oikea monitoimilaite. Siinä on kartta, kompassi ja leimauslaite samassa luurissa. Itse kartat sovelluksessa ovat normaaleja suunnistuskarttoja ja kun suunnistaa, voi hyödyntää sovelluksen omaa kompassia. Joka rastipisteellä on oma QR-koodinsa, QR on lyhenne englanninkielen sanoista "Quick Read" eli pikaluettava. Joissain radoissa on myös NFC-tarra leimausta varten.
Kun leimataan, niin tiedot leimauksesta siirtyvät automaattisesti MOBO:n verkkopalvelimeen, jossa on nähtävilla MOBO:n statsit eli tilastot. MOBO-sovellus on kehitetty paikallisia kiintorastiratoja varten, jonka avulla kuka vain voi suunnistaa.
Asiasta kertoi KMV-Lehti, lähdelinkki tämän sivu alaosassa.
OMATOIMIRASTITNyt jo vuodesta 2020 alkaen ovat olleet omatoimirastit suosiossa. Normaaleista suunnistusseurojen rasteista eroten ei omatoimirasteja ole mitenkään kiinteään ajankohtaan sidottu. Oman arvioni mukaan omatoimirastit yleistyvät myös tulevaisuudessa. Omatoimirasteille mentäessä esimerkiksi merkataan listaan nimi, valittu rata ja maksutapa. Sitten vain suorittaa maksun ja ottaa valitun kartan mukaan.
On myös mahdollista hankkia kartta sähköisesti, tosin tämä riippuu
tilanteestakin. Tällöin kartta toimitetaan maksun jälkeen vähän ajan
kuluttua antamaasi sähköpostiin. Omatoimirasteillakin myös on lähdössä
ja maalissa rastiliput. Rasteillakin on lisäksi rastilippu ja yksilöivä
rastikoodi, että tietää saapuneensa oikealle rastille.
LÄHTEET:
-
Suunnistus-artikkeli suomenkielisessä Wikipediassa.
-
KMV-Lehti: Puhelin Kädessä Metsään